Suuri päivä koitti

Suuri ja mahtava Ameriikka saa uuden isännän Valkoiseen taloon siis tänään. Edellinen vuokralainen on tavaransa korjannut ja lopputarkastus pidetty. Syntyneistä elämän jäljistä on sovittu ja paikat puunattu uutta vuokralaista varten. Mutta miten vuokralainen voi olla isäntä? Oisiko isäntärenki? Rengistä isännäksi on suurin arvonnousu maailmassa ja usein myös nousee sinne hatturajalle!

Onko maailmasta kadonnut järki jonnekkin mustaan aukkoon? Kun Obama valittiin presidentiksi, hänelle tyrkytettiin Nobelia heti enenkuin kerkisi tehdä yhtään virhettä! Tai oikeastaan yhtään mitään. Nyt sama vaalijärjestelmä tuottaa raavaan vaaleatukkaisen miehen samaan tehtävään ja nyt se on niin VÄÄRIN! Eurooppaa myöten tiedetään, että maan akseli nyrjähtää, tai ainakin pörssimittari väpättää pitkän aikaa. Olisiko viisautta tukea häntä, niin hänkin saattaisi muistaa ystäviään.

Itse olen seurannut tuskaisena Obaman viimeisiä vallan päiviä mitä yllätyksiä hän järjestää. Oikeasti selkä reistailee ja siksi olen tuskaisena lukenut ja katsellut uutisia. Hän antoi Israelille läksiäislahjan, Libyaan läksiäispommit ja armahti tuomitun. Kolmanteen en osaa ottaa kantaa, kun en asiasta tiedä, mutta selkään sattui koko ajan kun näistä toisista puhuttiin.
Keskiviikkona piti korjata autoa läheisessä korjaamossa. Kun sieltä vaivaisena kävelin kotiin, niin tunsin suurta uhriutumisen tuskaa. Koin, että minä olen yksin tässä maailmassa eikä kukaan ymmärrä minua. Kipu ei hellitä eikä pillerit auta.

Tänään tuntuu valoisammalta. Auto on kunnossa ja Trump vannoo suojelevansa meitä kaikkia unohdettuja, eikä selkäkään ole niin vihainen. Kaikki tulee siis paremmaksi. On se kumma miten moneen asiaan Ameriikan presidentin vaihtuminen voi vaikuttaa. Sininen hetki on muuttumassa vaaleansinisen kautta harmauteen. Se on ainoa normaali asia tänään. Osa kansasta on siis katsomassa livenä, kun siellä nostetaan käsi ylös ja lausutaan nuo maagiset sanat, jotka muuttavat henkilön uuteen kuosiin. Jumala siunatkoon Amerikkaa, koska päivastaisen jutun saa tuntea nahoissaan niin moni muu maa ja kansa. Osa kansalaisista on ilmoittanut poikotoivansa koko hommaa. En tiedä onko heitä edes kutsuttu, mutta onhan se selvää, että minäkin tykkään olla kotonani. Olen toinen niistä kahdesta henkilöstä, jotka meillä asuvat. Jos olisin matkustanut Ameriikkaan, niin olisin siellä josssain liepeillä enkä keskipisteenä niinkuin moni meistä haluaisi olla.

Ilmestyskirjasta voisi suoraan lukea sitä mitä media meille kertoo. Israel juovuttaa kansoja. Onkohan kukaan huolissaan siitä, että Jumala on työnnetty syrjään ihmisten elämässä ja me kuitenkin elämme Hänen maapallollaan. Itse olen köyhän pariskunnan kuudes lapsi. Nykyajatuksen mukaan en olisi saanut tulla maailmaan lainkaan tai sitten vanhempani luokiteltaisi holhoukseen laitettaviksi. Miten paljon meistä puuttuisi, jos sodan aikana ja sen jälkeen lapset olisivat olleet ihmisen harrastuksen este, mutta miten ihmeessä ne ihmiset pärjäsivät. Huonosti, kuulen korvissani. Ehkä, mutta ei ollut tukiperheitä, ei tarvittu, kun suku piti yhtä. Kannattaisi tehdä pyhiinvaellus Turun Käsityölaismuseoon. Siellä näkisi miten pienet reviirit ihmisillä oli ja kuitenkin sietivät toisiaan ja työ oli keskeinen elementti. Miksi ihmeessä he jaksoivat? Heillä useilla oli Jumala, joka antoi rauhan ja levon elämän myrskyissä. Mihin Hänet kadotimme! Kannattiko!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s