Digiloikkia

Se oli Vic-20, joka purjehti meidänkin huusholliin noin 40 vuotta sitten. Siinä oli muhkea näppäimistö ja c-kasettiasema ja monitoriksi valikoitui Otake-matka tv. Siinä oli myös pianonsoitto-ominaisuus. Kun oli tehnyt ne kaikki 79 komentoa virheettömästi, niin ei aina edes huvittanyt soitella, kun pääsi maaliin. Vähän vähemmällä sai tikku-ukon hyppimään haara-perus malliin. Se oli kuitenkin nousevalle sukupolvelle se koukuttaja, joka on vienyt meidät aina ulkoavaruuteen asti kuvaannollisesti. Hienompi olikin sitten jo Commodore-64, johon meillä ei ollut varaa silloin.

Kehitys lähti hurjaan hölkkään ja niinpä sitten tuli tarve tallentaa syntynyttä tietoa ja siihen tarkoitukseen keksittiin lerppu, joka pian muuttui korpuksi. Tästä lähti liikkeelle syöksykierre. Kohta lerput sai unohtaa, koska seuraava vuosimalli ei antanut mahdollisuutta käyttää moista. No, korppu oli sopivankokoinen ja tuntui, että nyt on asiat reilassa. Mekin sitten hankimme sähköllä toimivan kirjoituskoneen, jossa oli sellainen kiekko ja siinä oli korppuasema, joten asiaa voitiin tallentaa. Mieleeni tulee erään veljen kirja-aihio, joka puhtaaksikirjoitettiin meidän koneella ja tallennettiin muutamille korpuille. Kun konetta ei enää ollut, mikään silloisista tietokoneista ei lukenut niitä korppuja. Joten tietoa oli, mutta niin kaukana vaikka niin lähellä.

Sitten keksittiin ikuinen systeemi ja niin saimme cd-asemat koneisiimme Itse en oikein oppinut levyjä käyttämään, kun en osannut tehdä monikäyttöisiä levyjä. Nyt siis on paljon levyjä, joissa on kynnenmustuaisen verran dataa ja loppu tyhjää. Korput saivat kyytiä ja veivät sisältönsä bittigrematorioon. Nyt olemme muutaman välivaiheen kautta tulleet siihen, että levyasemia ei enää ole, jos sellaisen haluaa, niin pitää ostaa erikseen. Markkinajumala on kekseliäs. Kaupataan halvcalla autoja, joissa ei ole paljon muuta vakiona kuin polkimet ja ratti, muu pitää ostaa erikseen.

Jos haluamme tallentaa jotain, niin pitää laittaa pilveen. Se on kuin tallentaisimme rahamme naapurin kassakaappiin.  Ne ovat jossain, en tiedä missä ja kuka niitä hoitaa jakuka niihin oikeasti pääsee käsiksi. Eipä minulla ole huolen aiheita, kun olen niin tylsää elämää viettävä, ettei kannata tirkistellä. Kehityksen myötä alkoi myös virustoiminta. Muuten hukka perii ja karhu syö loput, jos et nyt osta itsellesi hyvää virustorjuntaa. Mitä se on? Se on suojelurahaa niin , ettemme polta taloasi, jos maksat joka kuukausi jotain.

Koko maailman asiat ovat sellaisessa verkossa, jonka joku viisas voi ehkä tulevaisuudessa lamauttaa kokonaan, koska pystyy lamauttamaan mahdollisesti ydinreaktoreita tai vesihuollon jossain valtiossa. Olemmeko antaneet pikkusormen jollekkin, joka tulevaisuudessa on sormi täystuhonapilla, jos alamaiset ryppyilevät? Ei hän kuitenkaan sitä tee, koska kaikki kiva loppuisi itseltäkin. Meille puhutaan digiloikasta. Onko kellään tietoa olemmeko tekemisissä hyvän vai pahan kanssa. Minusta vaikuttaa, että molemmat ovat arkipäivää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s