Varmaan lapsuudesta muistamme omia tai toisten uhkauksia: Mä kerron isälle, mä kerron äitille, mä kerron opettajalle! Niissä tapauksissa on varmaankin ollut mahdollisuus neuvotella, koska monesti uhkauksen seuraukset olivat arvaamattomat. Arvaamattomiin tilanteisiin joutuu myös sellaisen kodin lapsi, joka on saanut opetuksen omalta isältään: Koskaan ei saa valehdella! Kun syrjäkylällä kasvaneena menin asevelvollisuutta suorrittamaan, niin olin meko lapsellinen ja totuutta kunnioittava, koska en pystynyt valehtelemaan ainakaan sujuvasti.Jouduin vastaamaan suoraan kysymykseen tavalla, joka aiheutti ketjureaktion. Sain kirjaimellisesti turpaani! Homma oli jotenkin outo. Kaveri sipasee oikealta sivulta, minä lennän semmosen ainakin metrin jalansijoiltani kyljelleen eikä mihinkään sattunut. No, kun en tiennyt oliko asia riittävä niin uhkasin: Menen kertomaan! Onneksi siinä oli kypsempiä kavereita, joka yksi niistä sanoi: Et mene! Jälkeenpäin totesin, että se oli viisas neuvo.

Jossain vaiheessa olen kuullut kasvatusmetodista, jota luonnehditaan kolmella sanalla: Uhkaus, kiristys ja lahjonta. Jos et pääse luokalta, et pääse kesäksi mummolaan! Jos numerot eivät nouse, otan kännykän pois vallan. Saat satasen ja voidaan käydä ulkomaillakin, jos saat valkolakin. Näitä variaatioita on vaikka kuinka paljon. Työmarkkinoilla on käytössä sana: Varoitus! Annetaan varoitus työnseisauksesta tai lakosta tai työsulusta. Eivätkö ne täytä uhkauksen tunnusmerkkejä, mutta ne ovat laillisia uhkauksia. Laillisia uhkauksia voivat esittää valtionpäämiehet toisilleen ja omille kansalaisilleen.

Sanan:Uhkaus, rinnalle on tullut vihapuhe! Ja laiton uhkaus! Jos joku valtio antaa tiedonannon, että joku salmi suljetaan ettei laivat pääse kulkemaan, niin se on politiikkaa eikä uhkausta eikä vihapuhetta. Pääministeri sanoo kaatavansa hallituksen, jos hänen tahtonsa ei tapahdu. Se ei ole uhkaus, se on politiikkaa.

Uhkausta ja vihapuhetta voi harjoittaa vain hän, joka näkee todellisuuden valtaväestöstä poiketen. Sopimattomia puhui lapsi, joka sanoi: Keisarilla ei ole vaatteita. Enemmistö ei koskaan uhkaile laittomasti eikä puhu vihapuhetta, he hoitavat asioita ja tekevät politiikkaa, joskus jopa kirkkopolitiikkaa.