Istun pakettiautossa keskimmäisellä istuimella ja koitan lukea karttaa. Saavumme ympyrään, jossa on seitsemän erkanevaa tietä. Koitan laskea oikein, mutta käännyimme kuitenkin yksi liian aikaisin. Tulimme valtatielle 122, jota ei olisi saanut ulkolainen turisti kulkea.Jostain syystä päätimme jatkaa ja kuorma-auton siimeksessä ohitimme tarkastuspisteen, josta meidät olisi pitänyt käännyttää. Sen verran ymmärsimme, että pian tulisi tienristeys, josta vasemmalle kääntymällä päästään turisteille sallitulle tielle. Olimme tyytyväisiä ratkaisuumme, ei mitään hätää, kunnes mustavalkoinen pulikka ilmestyi eteemme. Tien varrella seisoi miliisin Lada ja virkamies päätti katkaista taipaleemme. Minä käärin kartan nopeasti pois, ettei meitä tavattaisi pahanteosta kartta kädessä. Passit ja viisumit, luki mies lappusesta. Mihin matka? Vastasimme, että Viipuriin ja rajalle. Olette väärällä tiellä! Virkamies poistui paperiemme kanssa autolleen, kun siellä oli pääteöksentekoon kykenevä vanhempi kolleega. Pian hän palasi ja osoitteli peukalollaan ylöspäin. Ymmärsimme tarkoituksen, kun meidän viisumissa aihe oli: Uskonto asiat. Siinä vaiheessa me nyökyttelimme innokkaasti, että kyllä niitä miehiä ollaan. Saimme kukin paperimme ja mies osoitti: Kolme kilometriä eteenpäin ja sitten oikelle, Hyvää matkaa ja me kiittelimme vuolaasti. Herramme pitää huolen!

Toinen muisto on Kelton kirkon rakentamisen ajalta. Lähdimme henkilöautolla Toksovaan seuratilaisuuteen. Olin kuljettajana ja maamerkeistä opetellut turvallisen reitin. Paluumatka muodostuikin erikoisemmaksi, kun tuttu reitti oli katkaistu ja pakollinen nuoli ohjasi oikealle, pois reitiltä ja siinä se ohjaus sitten olikin. Minulla ei ollut karttaa ja mukana oli ensikertalaisia, joille piti näytellä asiansa osaavaa tottunutta kuljettajaa. Ajelin normaalisti kohtalaista nopeutta noin parikymmentä minuuttia tietämättä missä ollaan, paitsi Leningradissa. Mietin kuumeisesti, että miten tämä selviää, kun joku liikenneympyräkin siinä matkalla oli, josta ei ollut hajuakaan miten siinä pitäisi ajaa. Menin vaistonvaraisesti risteyksestä toiseen ja viimein tulin tutulle kadulle, josta sitten osasin ajaa ihan hyvin perille Kelttoon. Ainoa järkevä ajatus oli se, että oikealta tulee Neva-joki ja vasemmalla tulee katu, josta pääsee Kelton tielle. Hengellinen laulu sanoo: Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia… Hän talutti silloinkin, kun oma ymmärrys ei toiminut. Näin hyvin meistä pidetään huolta. Jos joku matkalaisista sattuisi tämän lukemaan, niin rohkaiskoon tämä luottamaan johdatukseen.