Irrallisia tapahtumia

Tässä Riikan reissussa tuli vähän hypättyä liikkuvaan junaan, joten otamme muutamia välähdyksiä siitä miten siihen jouduttiin. Maailampoliittinen tilanne vaati myös Suomelta ryhdistäytymistä. Se merkitsi uutta avausta myös puolustuksen alalla. Maailmaa oli kohauttanut Välimerellä tapahtunut sotalaivan tuhoutuminen tavalla, jota ei osattu odottaa. Tuomion enkeli liihotteli omilla siivillään horisontin takaa. Merisota oli siirtynyt tykeistä ja torpeedoista ohjuksiin. Pienikin poika haluaa leikkiä isojen poikien leluilla.

Niinpä bilateraalikauppa tuotti meille kaikenlaista hyvää ja myös muutaman Osa-luokan ohjusveneen. Alkuielellä sanottiin: Raketnaja  kaattera. Siihen sitten koottiin porukka hakemaan käyttöoppia, 

Reissu kesti pari kuukautta ja valmistelut aloitettiin matkalaukun hankinnalla. Tavarataloissa alkoi käydä kaupaksi laukut, jota nykyihminen tuskin ostaisi. Siihen aikaan oltiin vielä käytännöllisiä, kun tavara täytti tehtävänsä, niin se oli hyvä tavara. Ajeltiin Mossella ja Warrella ja Volgalla.Aikanaan pakkauduimme sitten junaan ja matka kohti Leningradia alkoi. Moskovan junassa oli sellaset looshit, joissa oli neljä petiä kussakin. Siellä oli myös hylly matkalaukuille. Siellä olivat eriväriset keinonahkalaukut sulassa sovussa paitsi yhdellä toverilla oli käytössä vähän kulunut oikea pahvilaukku. Tullimiehet kiinnostuivat tietysti siitä erilaisesta ja sitä sitten tarkastettiin. Rajanylitys oli kokemus sinänsä. Junassa liikkui tullin mukana rajavartijat ja he olivat näkyvästi aseistetut.

Juna pysähtyi rajalla ja kirkkaat valot syttyivät junan päällä, sivuilla ja alla. Junaa ajettiin jonkin aikaa edestakaisin ja sitä tutkittiin joka kohdasta.No, aikanaan pääsimme myöskin Nevan kaupunkiin, jossa menimme sellaiseen asuntolaivaan tavaroinemme.

Päivä vietettiin siellä nähtävyyksiin tutustuen. Meitä kuskattiin myös sotamuseoon ja saimme nähdä sotasaalistakin, jotka olivat SA-INT- mallia. Tosin sitä ei ollut kovin paljon. Siellä laivalla oli Gruusialainen keittiö, joka kyllä vähän säikäytti. Silloin ajattelin, että mihin sitä on oikein tultu? Tutustuimme myös panssarilaiva Aurooraan. Menimme konkia sisään, katselimme valokuvia seinillä ja kuuntelimme laajat selostukset ja pois, siinä oli tutustuminen. 

Vähän esimakua saimme, kun havaitsimme jonottamiset kauppojen edessä ja kadulla voi olla jotain myynnissä. Toinen havainto oli se, että kaupasta ei saanut juurikaan mitään, jos ei pystynyt pyytämään. Myyjät olivat siellä vain töissä.

Illan tullen taasen junaan, nyt Baltian asemalta ja matka latviaan alkoi ja kesti koko yön. 

Urheiluharrastus kannattaa mainita. Kun se oli määrättyyn rajaan pakollista, niin se tietenkin oli hyvin vastenmielistä, mutta siellä tuli harjoitettua myös sitä ajankuluksi. Sillä seurauksella, että juoksin urani parhaan Cuupperin siellä kesällä 1974. Matka oli yksinlukien 2450 metriä, joka vastasi ikäiselleni kolmekymppiselle arvosanaa: Hyvä!  Uskovana ihmisenä lähdin aikanaan matkaan arkana. Tiesin, että kiusaukset ja houkutukset ovat suuret. Kuitenkin huokailin Herralle, että en pärjää, jos Hän ei auttaisi. Sain kokea yhden seesteisimmistä aikajaksoista kaiken hyvinvoinnin puolesta. Herramme on hyvä ja rikas antaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s