Mikään ei ole niin kuin ennen

Muistan ajan jolloin suoraan lehmästä nitistetty maito ei ollut terveysriski., mutta siitä on aikaa. Monia asioita tulee ihan ryöppyämällä mieleen. Harvassa on ne paikat, jossa miehet polttavat holkkitupakkia sisätiloissa ja kertovat sotajuttuja. Pienenä poikana kuuntelin kovia juttuja, mutta en ymmärtänyt niiden juttujen olevan aivan muutaman vuoden takaa. Mustat pimennysverhot olivat meidänkin mökin ikkunoissa. Ne olivat sellaiset vekkiverhot, jotka voitiin päiväksi vetää sinne ylös.

Lähes joka talossa oli joitakin lehmiä ja maitoa toimitettiin meijerille, joka meidänkin kylässämme oli. Siitä erotettiin rasvainen osa pois ja sitä kauniin sinistä ja kuohuavaa sai mielestäni hakea pikkukannulla ilmaiseksi. Muuten se oli vasikoille tarkoitettua. Toki kaupassa myytiin kokomaitoa siis omiin kannuihin. Lehmät eivät silloin vielä lypsäneet muovipusseissa eikä pahvipurkeissa maitoa. Olipa kerran sitten selkkaus maataloudessa ja tuottajat menivät luovutuslakkoon. Meijeri hiljeni joksikin ajaksi. Sinä aikana kuitenkin piti kaupasta saada ainakin lapsille maitoa. Maidon sinne toimitti sitten kylän paras maidontuottajatalo. Siellä rasvaprosentti nousi aina korkeimmaksi, jopa kuuteen prosenttiin. Oi sitä aidon maidon makua, joka ei enää koskaan palaa. 

Kotonani oli pieni kanala. Jotain sadanviidenkymmenen paikkeilla oli enimmillään. Siihen aikaan syötettiin myös kaupan rehua, mutta muuta koitettiin lisäksi. Rehua oli kahta laatua. Oli tipua ja punahelttaa. Jostain syystä meillä ei punahelttaa käytetty. Yksi asia on kiinnittänyt huomioni tai kaksi. Siihen aikaan tehtiin myös valkoista pullaa, joten vehnä kuorittiin tarkasti. Sitä lesettä myytiin isoissa säkeissä eläinten ja myös kanojen ruuaksi. Ja miten terveellistä se nykyisin on ihmisravinnoksi. Kylän toisessa laidassa oli teurastaja, joka osti eläimiä ja lahtasi niitä. Sen pitemmälle en sitä ketjua tiedä mihin tuotteet menivät. Veri laskettiin kai maahan, jollei jonkinlaista viemäriä ollut. Se toiminta tapahtui siis ulkosalla, ei siinä mitään raksennusta ollut, missä isonkin eläimen polvet notkahtivat. Minä sain sitten tehtäväkseni mennä viidentoistalitran tonkan kanssa keräämään vadilla sitä pulppuavaa lämmintä verta. Jo sitä aikoo käyttää ihmisravinnoksi, niin sitä pitää hämmentää rivakasti aina jäähtymiseen asti, muuten se hyytyy. No sitä verta sitten syötettiin kanoille tosin toinen yhtä inha homma piti tehdä, se keitettiin muuripadassa ja siinä olivat omat efektinsä.

Peltotyöt tehtiin hevosilla ja oli hauskaa kuunnella, kunn naapurin renki äkeen päällä seisten möyhensi maaata ja lauleli jotain kummallista laulua.  Aurat, äkeet, niittokoneet , kylvökoneet ja haravakoneet olivat kaikki hevosille súunnitellut. Kun sitten traktoriaika tuli, niin niitä näppärät isännät muunsivat traktoriin kytkettäviksi. Ensimmäisestä traktorista Österbottenissa alkoi kuulua huhua, että Närpiössä olisi nähty sellainen punainen kovaääninen vehje liikkuvan pellolla. No sehän piti saada näytille. Sieltä tulikin sitten taavitprauni hirmu leveä äes perässään. Se oli ainakin kaksimetriä leveä ja kulki ihan kauhian kovaa vauhtia. Pölypilvi perässään. Isäntiä kokoontui melkoinen parvi potkimaan kokkareita ja oltiin kahta mieltä onko jälki kelvollista, mutta nopeus vei voiton. Yksi äes kaikkien pelloilla, näin levitettiin valkojuuri eli juolavenhnä lähes jokaisen talon pellonkulmaan. Siinä sitä sitten torjuttiin juuria keräämällä ja polttamalla.

Koneiden vallankumous muutti monia asioita. Heinää ei enää tarvinnut seipäälle laittaa, kun ne kuivateltiin siinä maassa ja jollain härvelillä sitten pideltiin ja lopulta paalattiin suoraan pellosta. Jäi monet vaiheet pois. Lakeuksien latomeri tuli lähes tarpeettomaksi. Ei tarvittu enää heinähankoja eikä pian ollut enää käsiä niitä käyttämäänkään. Ei laahareita, vain hiappi, joka nosteli paalit lavalle. Nykyisin ollaan vielä pitemmällä, mutta se ei kuulu tähän yhteyteen. Ruista sirpillä leikkaavat ihmiset, antiikkia, mutta silloin tarvittiin pitkiä okia matrassin täytteeksi. Ja himmeleihin. Nyt on superlonit ja muovipillit. Haluaisinko nyt sitten patjaani pitkät oljet täytteeksi, tuskinpa? Kuka tietää? Riihihomma oli luku sinänsä. Lyhteet laitettiin riihen orsille ja sitten lämmitettiin riihen kiuasta niin kauan, että kaikki oli kuivaa. Sitten alkoi kova homma. Lyhteitä lyötiin seinään ka lopulta mätkittiin rytmikkäästi varstoilla. Oi niitä aikoa, kun miehet nokisina ja hikisinä tryskäsivät riihtä.

Vielä yksi koulusivistykseen kuuluva juttu. Minun lapsuudessani oli sentää oikia jakokulma, joka piti osata piirtää, mutta sitäkään ei kai enää ole.Jakokulman myötä hävisi kaikki kaunis ja vaivalloinen elämästämme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s