Tänään heräsin lumiseen aamuun. Luoja on luonut lunta meidän iloksemme. Luoja puhui Jobille niistä lumen varastoista. Sieltä Hän voi täsmäohjata lumentuloa, joskus myös sinne, missä se on harvinaista. Joksus niin paljon, että melkein hukutaan, joskus niin vähän, että hiihtoladut on tehtävä muualta tuodusta lumesta. Mitä me opimme tästä yhdestä pienestä yksityiskohdasta? Voimme oppia sen, että kaikkivalttias ihminen kutistuu sirkuskirpuksi luonnonvoimien edessä, joita Luoja luomakunnassaan säätelee miten tahtoo. Emme voi tehdä tilausta maakuntaviestiä varten: Muualla saa olla vihreä ruoho ja kuiva asfaltti, mutta latu-uralle tilataan viisimetriä, osittain kymmenenmetriä leveä ja puolisen metriä paksu lumipatja ja siihen kaksi hyvinhöylättyä latua. Kiitos!

Raamattumme alkaa sanalla: Alussa.. Usko sanoo, kiitos Herralle, että kaikki alkoi ja jatkuu, koska on vielä armon päivä. Järki kysyy heti: Siis milloin? Alussa on liian epämääräistä ja täytyyhän meidän tietää milloin ja miksi ja kuka? Usko ja järki alkaa siis heti kiistelemään periaatteista. Uskolle riittää toteaminen: Näin on tapahtunut, mitä Raamattu sanoo. Alussa oli jotain ja työn tullessa valmiiksi oli jotain muuta. Me voisimme kuvitella omaa alussa-tilannetta. Luultavasti olin pieni, joko punainen tai sinertävä ja ihollani oli jotain puhdistettavaa, Varmaan ne toimet on tehty hyvin, koska ihossani ei ole vikaa vielä yli 70 vuoden jälkeen. Todennäköisestoi äitini on syöttänyt minua, kun elän vieläkin. Luulen vanhempieni rakastaneen minua, kun ottivat mukaansa toisten mukana, kun muuttivat Akaasta Teuvan Perälään. Tarkempaa tietoa en pysty antamaan, kun en tiedä paljonko painoin enkä sitä miten pitkä olin. Siihen aikaan punnittiin sellasella koukkupuntarilla ja se oli vähän sinne päin. No painoa on nyt ainakin tarpeeksi ja rapistumista on alkanut näkyä ja tuntua.

Olisiko nyt niin, että sana: Alussa, merkitsisi jollekkin ihmiselle vielä tänäänkin sisäisen kaaoksen tuntemiseen heräämistä? Olisikohan se autuasta, jos markkinahenkinen ihminen havaitsisi, että joku liikkuu valtoimenaan sisimmässäni eikä siinä ole mitään järjestystä? Kainin merkkiä jään miettimään! Jos joskus sellainen ihminen tulisi elämääni, miten tunnistan hänet ja mitä hänelle pitää tehdä. Sen muistan, että Kainin hengen ottajalle on seitsemänkertainen kosto, jos muistini pelaa. Tänään alakuloni on hiukan hellittänyt ja tunnen olevani autuas, kun olen saanut tulla tänne ja elää näinkin kauan. Orjantappuroita ja ohdakkeitahan tämän maan pitikin kasvaa. Kun niitä luonnosta on paljon hävitetty, niin taitaa sisäinen flooramme rikastua ja monet asiat ovat vaikeasti hallittavia. Jumala sanoi kuitenkin Kainille: Synti väijyy ovesi edessä, mutta hallitse sinä sitä!

Minä uskon Jumalaan,Isään Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan!