2.Tess 2: 3 …..Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu….
Olen kertonut ennenkin ja kerron sen ainakin tämän kerran vielä, että aamulla herätessäni mieleeni tulee joku sana. Tänään se oli: Luopumus! Ymmärsin, että siitä on kirjoitettava bloki, vaikka sitä ei kukaan lukisikaan. Samalla kirjoittaessani terapoin itseäni, kun saan suoltaa ajatuksiani kenenkään häiritsemättä.

Luopumus on vanha biplian sana ja se kai voidaan selittää jostain luopumisena. Jos en ole ihan väärässä, niin syytinkiajan jälkeen voi vanhaisäntä jäädä luopumiseläkkeelle, kun luopuu isännyydestä ja antaa talon ohjakset seuraavan polven käsiin. Ihminen voi luopua eduskuntapaikastaan, jos pelkää, ettei tulisi valituksi uudestaan. On kunniallisempaa luopua kuin pudota. Luovuttaminen on myös yksi luopumisen muoto. Nyrkkeilyssä manageri heittää pyyhkeen kehään merkiksi, että suojatti ei halua jatkaa tai pysty jatkamaan ottelemista, koska lopputulos on käynyt selväksi.

Tultuani vankilatyöhön mukaan olen tutustunut erilaisiin uskoviin ja oppinut termin, joka aiemmin oli tuntematon ja se on: Luopio! Varsinkin helluntaiherätyksen piirissä tunnetaan tämä termi erittäin hyvin. Ihminen voi itse kertoa olevansa luopion tiellä tai sitten seurakunnassa kerrotaan luopioista. Joissakin todistuspuheenvuoroissakin kuulee kerrottavan ajasta, jolloin on oltu luopion tiellä. Silloin on luovuttu sen opin ja uskon seuraamisesta, johon on joskus tarpeentunnon ajamana liitytty ja saatu uskon lahjan. Olen kohdannut jonkin , joka on sanonut olevansa luopion tiellä. Se on siunattu hetki, kun luopio alkaa kysellä, ottaisiko Isä takaisin huomaansa?

Uskon, ettei kuitenkaan tuo raamatun kohta tarkoita juurikaan mitään näistä, vaan tarkoittaa laajempaa konsensusta siitä, että raamatun sanaa aletaan soveltaa raamatun hengen vastaisesti. Mieleeni tulee joitakin raamatunselityksiä, joita olen lapsuudesta saakka kuullut lukuisia. Sanaa voidaan pilkkoa joko tarkoitushakuisesti tai sitten ihan tahattomasti, kun on lukituttu jonkin jakeen alkuun. Yksi esimerkki on seuraava: Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä! Sitten useasti seurasi pitkä selvitys, mitä se Kristuksen rakkaus vaatii julistajaa tekemään. Olisi ollut yksinkertaista lukea ajatus loppuun, eikä olisi tarvinnut säveltää mitään. Yksi huolestuttava asia on päässyt yleisesti julistukseen. Jumalan vanhurskaus on häivytetty taka-alalle ja vain rakkautta koskevat kohdat kelpaavat julistuskäyttöön. Joh 3:16 alkoi sanalla: Sillä.. Tuo sana tarkoittaa sitoa edellä sanotun kiinteästi tähän jakeeseen. Toinen kohta, jossa sanotaan, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta..Sitten on luettelo asioita. Voiko julistaja ottaa opetuksestaan vastuun Kaikkivaltiaan Jumalan edessä? Piispan ja seurakunnan edessä voi vielä kestää, mutta Jumalan edessä ei voi kestää omilla ajatuksillaan.

Jos Jumala ei ole ihmisten mielestä sanonut parisuhteesta mitään sitovaa, niin pitäisi miettiä mikä on vaikuttanut kehitykseen sillä alalla. Kun seurakunta on aiemmin nähnyt hyväksi vihkiä avioliittoon miehen ja naisen, niin mikä on ollut vaikutin laventaa käsitystä asiasta? Jos raamattu sanoo: Älkää juopuko viinasta, josta tulee… Niin miten on mahdollista selittää, että ämpärillinen absoluuttista menee henkeä kohti? Minunkin ämpärillisen käyttää joku toinen. Lopuksi on pakko laittaa kysymys: Voiko Jumalan lapseuteen luottaa, jos ei seuraa Hänen käskyjään? Saako nykyajassa sellainen ihminen säilyttää työpaikkansa, jos rikkoo pääosan isännän käskyistä ja neuvoista?