Lohdutus

2.kor 1: 3. Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isä, laupiuden Isä, ja kaiken lohdutuksen Jumala!
4. Joka meitä lohduttaa kaikessa meidän vaivassamme, että me taitaisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa vaivassa ovat, sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä lohduttaa.
5. Sillä niinkuin Kristuksen kärsimys on paljo tullut meidän päällemme, niin myös meille tulee paljo lohdutusta Kristuksen kautta.

Minua joskus lapsena ihmetytti, kun saarnaajat seurapuheissaan puhuivat lohdutuksesta. Onkin merkillistä, että siitä puhutaan, kun kukaan ei itke eikä näyttäisi olevan lohdutuksen tarpeessa. Jokainen ymmärtää, että omaisen menetyksen kokenut tarvitsee lohdutusta. Suru näkyvällä tavalla ilmenevänä saa meissä joko pakenemisreaktion tai lohduttamisen halun. Osittain tunneköyhänä ihmisenä valitsin pakenemisen tien, kun tiesin erään henkilön menettäneen omaisensa hyvin traagisesti.
Joskus taas tulee halu halata ja sanoa jotain kaunista. Me sanomme, että otan osaa. Olisi hyvä, jos voisimme sanoa: Otan osan surustasi ja näin lohdutan sinua. Se olisi kuitenkin vain hurskastelua.

Me tiedämme isinä ja äiteinä sen, että lapsen kolhuihin auttaa parhaiten puhaltamalla suoritettu lohdutus. Joskus se auttaa myös ihan kaukoparantajana. Muistan, kun lapset olivat pieniä ja niitä oli siinä pihapiirissä useita, he huusivat: Äiti tuu ikkunaan Matti huutaa! Äideillä oli ikkunat auki ja jokainen tunnisti oman lapsensa huudon, kun vielä nimi mainittiin. Jotain oli sattunut ja äiti saattoi huutaa takaisin: Äiti puhaltaa! Se auttoi heti ja leikki jatkui.

Me siis tiedämme, että lohdutukseen täytyy olla tarve, että se täyttää tehtävänsä. Meillä saattaa olla joskus niin raskas synnintunto, että tarvitaan lohduttavia Jumalan sanoja synninpäästön lisäksi, että hätääntynyt sielu uskaltaa tarttua tarjottuun armohoitoon. Meitä saattaa saavuttaa sellainen kelvottomuuden tunne, joka estää meidän taivalluksemme etenemisen. Silloin tarvitaan lohdutusta. Apostolit puhuvat paljon lohdutuksesta. Katsoin jotain lukua, jossa Paavali käyttää kymmenen kertaa ainakin lohdutukseen viittaavia sanoja. Ahdistavat ajat ja elämänkokemukset vaativat paljon lohdutukseen tähtääviä sanoja. Kuka sitten voi lohduttaa? Jokainen, joka on itse kokenut lohdutusta! Jokainen lohdutuksesta osallinen tietää minkälainen lohdutus on tullut avuksi. Siksi Paavali kehottaa lohduttamaan samoilla sanoilla, joista itse on saanut apua. Siksi on moninaiset elämän kohtalot, että moninaisissa vaikeuksissa olevat ihmiset saisivat lohdutuksen samaa kokeneelta ihmiseltä Jumalan sanan kautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s